Tietoa Lahden kasviatlas -kartaston käyttäjälle

 

Lahden luonto on monipuolinen: Keskiosia luonnehtii Salpausselkä kuivine kankaineen ja paisterinteineen. Pohjoisessa on Vesijärvi ja Alasenjärvi rantoineen sekä monipuolisesti lehtometsiä. Etelässä on peltoaukeita, Porvoonjoki sivuhaaroineen ja erilaisia kosteikkoja.

Hollolan ja Tiirismaan kautta Lahti liittyy Hämeen lehtokeskukseen. Lehtoja on erityisesti Jalkarannan ja toisaalta Mukkulan-Pesäkallion suunnilla. Tavallista vähemmän Lahdessa on soita ja suokasvillisuutta.

Monipuolisin lajisto on neliökilometriruuduilla, joilla on pienkuvioisesti lehtoa, kosteikkoa, niittyä, kallioita, asutusta ja rantoja. Lajirikkautta vähentävät asfaltin jälkeen eniten nurmikot. Keskiosien vanhoilla omakotialueilla voi olla monipuolista kasvillisuutta, mutta usein nurmikot tekevät lajirikkaudesta vihreää autiomaata. Vanhoilla hylätyillä tonteilla ja teollisuusalueiden sekä ratojen joutomailla on usein harvinaisia lajeja suurinakin kasvustoina.

Lahden kasviston kartoittivat biologi Antti Hovi ja biologian opiskelija Marko Riikonen.
Marko Riikonen inventoi Etelä-Lahdessa 79 km2-ruutua ja Antti Hovi Pohjois-Lahdessa 97 km2-ruutua, yhteensä 176 km2-ruutua. Putkilokasveja löytyi yhteensä 765 lajia.

Monet sara- ja kämmekkälajit ovat kaupunkipakoisia, ja niitä on vain Lahden reunamilla runsaammin. Kämmeköistä yövilkka on tavallisin, mutta pienikokoisena vaikea huomata. Jopa vanamo kärsii kaupungistumisesta, eivätkä autoista tulevat typenoksiditkaan tee vanamolle hyvää.

Sen sijaan monet uustulokkaat viihtyvät Lahdessa hyvin. Aggressiivisia leviäjiä, karhunköynnöstä, jättipalsamia, jättiputkia, maahumalaa ja suikeroalpia kasvaa Lahdessa yhtä yleisinä kuin pääkaupunkiseudulla.

Villiytyneitä koristekasveja löydetyistä 765 lajista on 111 eli 15 %. Tutkimuksessa on huomioitu vain pihojen ulkopuolella yleisillä alueilla kasvavat ja luontaisesti leviämään alkaneet lajit. Vanhoilla omakotialueilla koristekasvit ovat usein täyttäneet myös tienpientareet ja pensasaitojen aluset.


Uudet lajilöydöt:
Jos löydät joltain km2-ruudulta luonnossa esiintyvän lajin, jota mielestäsi ei ole merkitty ruudulle, niin voit ilmoittaa löytösi sähköpostilla: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen . Liitä mielellään mukaan tarkempi sijainti esim. mainitsemalla lähin katuosoite ja lyhyt kuvaus paikasta ja lajin runsaudesta.

 

Lisätietoa:

Lajiston monipuolisuuden ja harvinaisuuden kannalta Lahden parhaita alueita ovat esim. Salpausselän paisterinteet erityisesti Lotilanharjun ja Pekanmäen kohdalla mutta myös Männistönrinteellä. Arvokasta lehtokasvillisuutta löytyy esim. Jalkarannasta, Rautakankareelta, Korpikankareelta, Pesäkalliolta ja Mukkulasta sekä Niemestä. Vanhoja perinnebiotooppeja ketokasveineen on säilynyt mm. Koiskalassa ja Ämmälässä. Suot ovat Lahdessa vähissä, mutta huomionarvoisia suoalueita ovat Linnaistensuon lisäksi esim. Hakalaukunsuo, Kintterönsuo lampineen ja monet pienet kosteikot esim. Renkomäen suunnalla. Monipuolista lajistoa vanhoilla omakotialueilla on esim. Anttilanmäellä, Kullankukkulalla, Asemantaustassa ja Taka-Lotilassa. Teollisuusalueiden joutomaiden parasta lajistoa on Sopenkorvessa sekä Niemessä. Ala-Okeroisten maankaatopaikka on hyvin monipuolinen lajistoltaan.

Eräät luonnon monimuotoisuutta lisäävät lajit ovat pioneerikasveja, jotka tulevat paljastuneelle maaperälle esim. teidenpientareille, maanläjitysalueille, ojienvarsille, sorakentille, puutarhaistutuksille jne. Näiden osalta vanhoja kasvupaikkoja häviää ja uusia tulee lisää. Kuitenkin arvokkaimpia teiden varsien ja ratapihojen ruderaattikasvustoja tulisi huomioida eikä turhan takia hävittää niitä esim. maisemoinnin nimissä. Ketokasvien pitäisi antaa itse täyttää aukkopaikat eikä yrittää luoda nurmikkoa joka tien- ja polunreunaan.

Harvinaiset jänönapilat ja ukontulikukat elävöitävät valtateiden varsia ja vanhoja tehtaiden ratapihoja esim. Pekanmäellä ja Niemessä. Lahdessa hyvin harvinaista heinäratamoa on runsaasti Sopenkorven vanhojen ratojen alueilla.  

Kartoituksen kenttätyön rahoitukseen osallistui myös Hämeen ympäristökeskus EU-rahoituksella. Koko kaupungin kartoituksen maastotöihin kului kaksi kesää.

Työn tilaaja: Lahden seudun ympäristöpalvelut, projektipäällikkö Asko Riihelä
Kenttätyöt v. 2007–2008: Antti Hovi ja Marko Riikonen
Valokuvat: Jouko Rikkinen, Kasvipinkka, Helsingin yliopisto, Biotieteiden laitos

 

.